STS-48 | |||||||
---|---|---|---|---|---|---|---|
Lennon tilastotiedot | |||||||
Avaruussukkula | Discovery | ||||||
Miehistön määrä | 5 | ||||||
Lähtöalusta | LC-39A | ||||||
Laukaisu | 12. syyskuuta 1991 23:11:04 UTC | ||||||
Paluu Maahan | 18. syyskuuta 1991 7:38:42 UTC Edwardsin lentotukikohta | ||||||
Lennon kesto | 5 päivää 8 tuntia 27 minuuttia 38 sekuntia | ||||||
Kiertoratojen määrä | 81 | ||||||
Ympärikierto | 96,2 min | ||||||
Kiertoradan korkeus | 580 km | ||||||
Kiertoradan inklinaatio | 57,0° | ||||||
Matkan pituus | 3 530 369 km | ||||||
Massa |
laukaisussa 108 890 kg, laskussa 87 321 kg, hyötykuormaa 7 865 kg |
||||||
Miehistön kuva | |||||||
Vasemmalta: Brown, Gemar, Creighton, Buchli, Reightler. |
|||||||
Navigaatio | |||||||
|
STS-48 oli Nasan 43. avaruussukkulalento ja avaruussukkula Discoveryn 13. lento. Discovery kuljetti lennolla yläilmakehää tutkivan UARS-tutkimussatelliitin Maata kiertävälle radalle pääasiallisena hyötykuormanaan.
Lento laukaistiin 12. syyskuuta 1991 Kennedyn avaruuskeskuksesta Floridasta. Discoveryn miehistö saattoi UARS:n Maata kiertävälle radalle kolmantena lentopäivänään 563 kilometrin korkeudessa, suoritti tieteellisiä kokeita ja laukaisi myös muita satelliitteja. Sukkula laskeutui Maahan 18. syyskuuta 1991. Sään vuoksi laskeuduttiin Edwardsin lentotukikohtaan.
Lennolla testattiin ensimmäistä kertaa digitaalista still-kameraa avaruudessa (modifioitu Nikon F4).[1][2]
UARS:n tehtävänä oli tutkia ihmisen vaikutusta ilmakehään ja otsonikerrokseen. UARS oli ensimmäinen merkittävä osa Nasan monivuotista maailmanlaajuista Mission to Planet Earth -tutkimusohjelmaa, mikä käytti maanpäällisiä, lentokoneisiin sekä avaruuteen sijoitettuja mittalaitteita tutkiakseen Maata kokonaisena ekologisena järjestelmänä.[3] UARS:n alkuperäistä 18 kuukautta kestävää tutkimusohjelmaa jatkettiin toistuvasti. UARS lopetti toimintansa 14 vuoden käytön jälkeen. UARS tuhoutui Maan ilmakehässä 24. syyskuuta 2011.